perjantai 27. elokuuta 2010

Kuinka laulaa kuin Jumala.

Hiljaa ja matalalta.

Kuin et olisi edes siellä.
Alussa Jumala loi suksen.

Vitun hyvä hiihtää.
Teenkö minä säälistäni ihmisen?

Puen hänelle parhaat vaatteeni
ja nipistän poskesta.

Lähetän matkaan ja toivon,
että edes joskus kirjoittaa.
Ehkä matkallani tapaan sen ihmisen
joka minä oikeasti olen.

Ehkä kiinnyn häneen.

Katson silmiin.

Ja sen ohimenevän hetken
vain kävelen hänen ohitseen.

Enkä koskaan tapaa enää.