Jos ei pelkän surun takia,

minä nauran.

Olemme enemmän kuin ystäviä.

Meissä on hiljaisuus.

Anteeksianto ja ymmärrys.

Rauhallinen hetki.

Kaikuva nauru.

Olen ahtaita katuja.

Vastaantulevia ihmisiä.

Syyllisenä ei epäile kuin oikeuttaan olla taas tavallinen.

Ei hae muuta, kuin syytä istua takaisin kahvipöytään.

Lukea päivän lehden.

Katsoa uutiset.

Nauraa typerälle vitsille.

Ja he kaikki teeskentelevät.

Ei ole vahinkoa ilman iloa.

Ei tuskaa ilman riemua.

Sataa tyypillistä tuhkaa

ja kasvot niin tympeät

kunnes joku sanoo jotain tyhmää.

Ja maanjäristys oikeasti tapahtuu.

Olen elänyt sanoistani.

Paremmista.

Täyttänyt päivän puheista.

Tulee aika, tulee hiljaisuus.

Jossa kaikki kuuntelevat haukkovaa henkeäsi.

Mikä minua johtaa samoihin paikkohin,
mikä ajatus samoihin sanoihin.

Luulin syntyneeni suurista teoista,
lupauksista.

Mutta edessäni ei mitään salattua.

Pilvet vain tehtaan savua.

Minne tahansa menenkin,
minusta tuntuu, että olen aikaani edellä.

Ja kohta myöhästyn.

Kuukauden olin ilmaa

Toisen saatoin

Ja sadoin ja ukkostin