Teenkö minä säälistäni ihmisen?

Puen hänelle parhaat vaatteeni
ja nipistän poskesta.

Lähetän matkaan ja toivon,
että edes joskus kirjoittaa.

Ehkä matkallani tapaan sen ihmisen
joka minä oikeasti olen.

Ehkä kiinnyn häneen.

Katson silmiin.

Ja sen ohimenevän hetken
vain kävelen hänen ohitseen.

Enkä koskaan tapaa enää.

Jossain kohtaa minulla loppui mieli.

Sitä vapautta.

Minun sormeni juoksivat, minun lapsuuteni ahdisti.

Ja minä tulin eteen.

Minä olin ja olin ja olin.

Joku laski kymmeneen.

Minulta loppui sormet.

Sanoillani annan sinulle hiljaisuuden.

Kivetön tie.

Ilmaiset jalat.

Sormillani leikkien leikkaan pilvet irti taivaasta.

Harteillani vain pilvien paino.

Saatan hautaan sanani.

Ei minulla ole nimeä, jonka puoleen kääntyä
kun joku huutaa.

Maria

Tässä minä olen
kuihtunut orja.

Kukkapenkissä vailla paskaa.