Ihmiset palvovat jumalaa
puukirkoissa, lautojen lävitse

Toppahousuissa.

Kun jumala vastaa

Hiki valuu.

Tämä päivä on tavallinen

varsin tavallinen

Ja jumala ei ole täällä.

Mutta on kiviä.

on järviä.

En minä voi kävellä pitklin rantoja
löytämättä Jumalaa.

Enkä minä voi kävellä rantoja
löytämättä kiviä .

On aika valita.

Joko minä uskon.

Tai sitten minä viskon.

Olen toisesta suunnasta.

Nykyään olen se tyyppi
joka baarissa vaihtaa pöytää
kertoakseen toisten vitsit uudestaan

Ei minua kuljeta aalto
vaan vastatuuli

Kun janossani rikon kasvojesi pinnalta tyyneyden

Tippuvat sormiltani kyyneleet
joiden merelle olen purjehtinut.

Tässä olen, missä nyt.
Tuhannsia päiviä kahlanneena,
jotta voisin muistaa yhden hetken, kuin eilisen.

Ihmisen ainoa tunne on patetia.
Kylki evällään ja sormet ristissä

lauseet loppuvat lyhyeen.

Ei lapsella ole isää, jolle tanssia.
Ei nauravaa äitiä.
Ihmiset yleisöä.
Ja kun naurat ja tanssit,
on olo kuin ihmisellä.