torstai 11. kesäkuuta 2009

Ylösnousemus

Vuosia sitten löin hanskat naulaan.
Nauroin itseni kipeäksi.
Elin pelkästä tekemisen puutteesta.

Vähään voi tyytyä
ja enempään pettyä.
Mutta mitä vähempään tyydyin
sitä enemmän kaipasin.

Peitto alkoi painaa.
Sänkyyn tuli kuoppa.
Selkä kipeytyi.
Aloin mennä unistani sekaisin.

Sitten oveni aukaistiin.
Sisään astui nainen.

Minä nousin ylös
ojentauduin alastomana täyteen pituuteeni.
Nainen änkytti sähkömittarista
ovikellosta, änkytti anteeksi.
Ja hänen takanaan paistoi aurinko.

Ei kommentteja: