Kromimetallibaari

Mihin tänne enää mahtuisi,
kromimetallibaarin tiskille,
sähkön juostessa sormenpäitä,
lasissa haaleaa vettä.

Ihmiset, puolitutut, käsi ojossa:
Maksa velkasi, syö sanasi.

Minulla ei ole omaperäisiä ajatuksia,
joita vaihtaa, ei inhoa merkiksi.

Lasissa vain haaleaa vettä.

Sormenpäissä sähköä.

Post Scriptum

Lauluni sanat ovat loppuneet.

Ikimuistoisesti.

Ajattelusta

Jos olisin töissä ajattelussa,
istuisin varmaan liukuhihnalla,
kokoaisin paloja toisiinsa,
hylkäisin vialliset osat.

En tosin aina.
Silloin jossain päin maailmaa,
joku kiroaisi, kun lapsi sai leluksi avioeron.

Laiskottelisin varmaan paljon.
Jos minulla olisi pomo,
saisin potkut.

En koskaan katsoisi,
mitä hihnan toisessa päässä tapahtuu.

En edes tietäisi, missä kohtaa hihna päättyy,
vai yhdistyykö se toiseen hihnaan, jonka ääressä istuu toinen mies.

Tai nainen, jos se on mahdollista.

Päivästä toiseen yhtä ja samaa.
Osana jotain itseäni suurempaa.

Mikä pahinta.

Joka aamu kun heräisin,
en uskoisi uniani todeksi.

Kurjat

1.

Näin valheesi,
alusta loppuun.

Ja matka jatkui.

2.

Jos haluaisin itsestäni kuvan,
näkisin sen siinä vaiheessa

Kun nostan kasvoni häpeästä.

Jaa

Jumala kuoli tänään.

Taisin olla paikalla.

Olin ihan rikki

Ja vähän hajalla.

Ahaa

Jumalille julisteissa,
ristit aiheuttavat riippuvuutta.

Valve

Tiedän missä paras runoni on.
Näin sen unessa.
Se on lääketieteen laitoksella,
ruumiini mukana tulleessa laatikossa.

Nainen, joka rakasti
ei voinut sitä enää lukea.

Lääkäri leikkasi laatikon auki veitsellä.
Ojensi sen minulle.
Kaikesta en saanut selvää, mutta:

Tässä istut ja väriset.
Kaikki samassa liikkeessä, kuten aina
Kauneus pelastaa maailman.