Mikä minua johtaa samoihin paikkohin,
mikä ajatus samoihin sanoihin.

Luulin syntyneeni suurista teoista,
lupauksista.

Mutta edessäni ei mitään salattua.

Pilvet vain tehtaan savua.

Minne tahansa menenkin,
minusta tuntuu, että olen aikaani edellä.

Ja kohta myöhästyn.

Kuukauden olin ilmaa

Toisen saatoin

Ja sadoin ja ukkostin

Kuules kuu.
Mikä sinä olet loistamaan
kun teet kaikki hulluiksi?

Lapsuuteni muistot
lapsen kirjoittamia.
Täynnä asiavirheitä.
Minä kirjoitan kaiken uusiksi.

Ei sinulla ole nenää.
Ei sinun valosi kanna pimeän yli.
Minä olin iloinen lapsi.
En juossut pakoon vaan kohti.

Kaikki tiet elämässä
samansuuntaisia.
En tiedä mistä sinä tulit
sylissäsi kaikki raskas.

Et voi uskoa aamulla pedattuihin sänkyihin.
Et äitiin, joka on isän kanssa onnellinen.
Sinun pitää nähdä valo, joka yöllä keittiöstä kajastaa.
Kuulla, kuinka taksi ajaa pihaan.
Ei ole sinun syntymäpäiväsi enää koskaan.

Ylösnousemus

Vuosia sitten löin hanskat naulaan.
Nauroin itseni kipeäksi.
Elin pelkästä tekemisen puutteesta.

Vähään voi tyytyä
ja enempään pettyä.
Mutta mitä vähempään tyydyin
sitä enemmän kaipasin.

Peitto alkoi painaa.
Sänkyyn tuli kuoppa.
Selkä kipeytyi.
Aloin mennä unistani sekaisin.

Sitten oveni aukaistiin.
Sisään astui nainen.

Minä nousin ylös
ojentauduin alastomana täyteen pituuteeni.
Nainen änkytti sähkömittarista
ovikellosta, änkytti anteeksi.
Ja hänen takanaan paistoi aurinko.

Minun piti maata tässä sängyllä
rakastamani naisen kanssa.
Kuiskailla hänen korvaansa salaisuuksia.
Rakastella aamuun asti.
Nukahtaa hänen syliinsä.

Nyt minä vain makaan tässä.
Tapan hyttysiä.